Über - taksimaailman alle kuuden euron pizza.

Über stock photo                                

       

                        

Kokeilin überia ensimmäistä kertaa alle kuukausi sitten. Startti-edun kanssa kolme ihmistä ja koira matkasivat Punavuoresta Lauttasaareen vajaalla neljällä eurolla. Auto oli uusi Kia Cee'd ja kuski oli toimitusjohtajan näköinen Venäläinen mies, joka soitti meille klassisen musiikin suosikkeja cd:ltä. Puhuimme matkan ajan itsenäisyydestä ja siitä, kuinka meidän kaikkien tulisi olla kiitollisia meidän maasta kuinka hyvin meidän asiat on.

Vaihtoehtoinen versio totuudesta voisi olla matka perinteisellä taksilla. Kännykkäsovelluksen sijaan taksi tilattaisiin puhelimitse. Taksiin astuessa matka tulisi olemaan jo tuplasti kalliimpi, kuin über. Matka taittuisi melko uudella mersun valtamerilaivalla, jota kuskaa mokkatakkinen keski-ikäinen suomalainen mies, joka soittaa meille Iskelmäradiota ja haukkuu matkan aikana päättäjät, Punavuorelaiset, Lauttasaarelaiset, maahanmuuttajat ja kaikki muut vähemmistöt, jotka tulee mieleen. Tämän lisäksi kertoo muutaman syyn miksi meidän kanta-Suomalaisten tulee olla varpaillaan, sillä maa on menossa perikatoon. Kaikki tämä kysymättä tai sitten ei sanaakaan, vaikka kysyisi. Iskelmä on toki vakio - ja mokkatakki. Loppuhinta 18,55€!

Aion selvittää tekaistun asiantuntijahaastattelun kautta, että miksi poliisi sakottaa Über-kuskeja.

Suomen poliisi on aloittanut syksyn aikana kampanjat alle kuuden eurojen ja uber-kuskien bustaamiseksi. Kummassakaan kampanjassa ei ole virallisesti mitään maahanmuuttajavastaista agendaa, mutta en ole koskaan törmännyt alle kuuden euron pizzoja pyörittävään suomalaisyrittäjään ja tähän mennessä kaikki über-kuskini ovat olleet ulkomaalaisia. Molemmissa keisseissä logiikka tuntuu olevan aika sama. Taksiliitto ja MaRa ovat saaneet vuosikymmeniä duunata hommia aika kuolleessa yritysympäristössä, jossa tekemällä sitä samaa paskaa on pärjännyt aika pitkälle. Mutta 90-luvusta eteenpäin Suomi aukeaa ulkomaalaisille vaikutteille ja uuden bisnesmallit alkavat syödä marginaaleja, eikä yrityskentässä pyöritä enää valmiissa maailmassa.

Veijo Munapää

Q: Kyttien harmahtavan talouden tutkimusyksikön alipäällikkö Veijo Munapää, über toimii ympäri maailmaa loistavasti ja kerta toisensa jälkeen on todettu, että yritys maksaa veronsa asianmukaisesti, integroi maahanmuuttajia töihin, perustelee edullisuutensa digitaalisen toimintamallin säästöjen kautta ja täyttää muutenkin kaikki legitiimin yrityksen vaatimukset. Miksi te olette alkaneet sakottamaan kuskeja?

A: Munapää, nokun noi perinteiset taksikuskit sano, et ne venailee nyt joskus vartinkin, ettei tuu ajoo ja on sen takia joutunu ottamaan jopa mamuja ja Pertti Kurikan Nimipäivien jäseniä kyytiin, kun asiakkaat on niin vähissä. Lisäksi ihmiset on joutunu värjöttelemään pilkun jälkeen puolet vähemmän ku ne jotku ottaa sen yyberin jonotustaksin sijaan.

Q: Hei Munapää, eihän tossa ole mitään syytä sille, että miksi ihan legitiimi bisnes ei sais pyöriä Suomessa. Miksi taksikuskeilu pitäis olla luvan alla, kun se toimii ympäri maailmaa ihan hyvin ilman sitä puhelin-äpin avulla, eikä taida kukaan tehdä sitä hommaa yhtään huonommin?

A: Munapää, ku ei meillä oikein ajatella noita juttuja. Mun käsittääkseni leginssit on naisten juttu. Saksassa on ihan sama juttu. Noi oikeet taksikuskit sopii keskenään hinnat ja takkimallin. Iskelmää nekin kuuntelee Saksassa. Mut siis sieltä liitot sanoo et nää jotka sopii hinnat, saa sit kans vaan ajaa ja muille annetaan sakot. Joka tapauksessa mä en nyt jaksa selittää, suuta kuivaa ja viikset valuu suuhun...

Q: Mut hei Munapää, eikö olis tehokkaampaa, että te poliisit tilaisitte niitä Übereitä valeasussa ja kun ne ottais teidät kyytiin, niin antasitte ne sakot. Olis nopeesti koko homma hanskassa?

A: Munapää, hei totta! Me ei olla mietitty tota ennen. Vois kyllä koittaa. Mä pukeudun pingviiniksi. Kiitti.

----------------------------------------------------------------------------------------------

Pari viikkoa myöhemmin Suomen Über ohjasti kuskejaan välttämään eläinasuisten kyyditsemiset kokonaan sakkojen välttämiseksi ja bisnes jatkaa kasvuaan lain kouran uhasta huolimatta. Jatkossa Über on laajentamassa toimintaansa alle kuuden euron pizzojen kuskaamiseen.

Malarian Pelosta - haja-ajatuksia vuoden parhaasta levystä

"Ku ei Belvedere toimi vaan tarvis nyt jotain suorempaa

Kelannu et pitäs alkaa narkkaa

Mut seki vaatis omistautumis enkä eti nyt mitää vakavaa

Kaiken passaan

Olit ku Pasolinin leffas ku jouduit nielee mun paskaa"

Vajaa vuosi julkaisun jälkeen Malarian Pelko on edelleen saatanan kova levy. Vuoden aikana se on ollut hyvä keskustelunaihe kiperissä paikoissa kun ei keksi mitään sanottavaa ja se on toiminut tietynlaisena katalyyttina ihmisten musamaulle. Jännää siinä on se, että siitä saattaa pitää yllättävät tyypit - sellaiset, jotka ei normaalisti pidä jumittavasta, synkästä räpistä. Toisaalta yllättävää on myös se, että on sellaisia ihmisiä, jotka eivät siitä pidä, vaikka kaikki merkit heidän omassa maussa viittaisivat siihen, että Paperi T olisi juuri heitä varten. 

"Ja mä oon oon täysin eri maata ku ne miehet mua ennen

Mut ei ennenkään mikään ollu ku ennen

Keith Richards Ranskan Rivieral on mun moodi"

Yksi vuoden lempihetkistä oli se kun Kauko Röyhkä oli havahtunut hienouteen levykaupassa kuultuaan levyn päätösraidan ja innostui kuuntelemaan sitä mielenkiintoisten namedroppausten takia. Levy toimii mulle just populaarikulttuuriviittausten takia erityisen hyvin ja siksi voin kuunnella sitä vieläkin loopilla tehden mentaalimuistiinpanoja ja googlettaen sisältöä. En tiedä oliko se levyä tehdessä tarkoitus, mutta en ole ainakaan keskustelujen perusteella ainoa, joka tekee sitä.

"Etitsä kuuntelijaa vai haluutsä suutelijaa?

Hei, ei tarvi enää etsiä jos etit huonoja vitsejä tai tunnevammasta seksiä

Mut jos et mukaan tuu, ni onneks halvasta ja huonostaki viinist voi humaltuu"

Toinen lämmin muisto keväältä Malarian Pelkoon liittyen oli kun käytettiin irtositaatteja avausrepliikkeinä työkaverin Tinderissä uusille matcheille. Irrallisten lauseiden avulla oli helppo luoda kuva vuoden 2015 arkkityyppisestä sub30-antisankarista. Angstinen, valehteleva, tunnevammainen juopponarkkari, jolle naiset ovat parhaimmillaan raikasta vaihtelua oikealle kädelle. Parin päivän otoksen perusteella tämä on juuri yhdistelmä piirteitä, jotka iskevät ja toimivat tietylle naistyypille. 

"Ja kelaa et tärkeempi mitä sul on tontilla ku kontissa

Kai nää oli vikat ipa tipat

Pakko olla jotai muutaki ku vaa levyt ja likat"

Vaikka levyllä on vahva dekadentti tunnelma ja siinä viitataan paljon siihen, kuinka pannu laitetaan jumiin punkulla, Hendricksilla jne, niin silti viesti kaiken sen taustalla on se, että vajaana kolmekymppisenä alkaa olla muutakin kuin "levyt ja likat". Henri on käsittääkseni aika tarkalleen saman ikäinen kuin minä ja taustalla on myös vuosia levylautasten takana juoden ilmaista viinaa, heräten yhden maissa uuteen päivään silmät muurautuneena umpeen. Parikymppisenä se on aluksi elämäntyyli joka on parasta ikinä, mutta aivan kuten mikä tahansa muu äärimmäinen elämäntyyli, jossain vaiheessa iskee päälle se aika, kun sekin on kuin Päivä Murmelina.

"Nää biisit ei oo susta vaik vähän oiski

Tunnet mut nii hyvin et tiedät etten mä voisi

Ja vaik ne sanat ei ikinä tulisi takasi

Nii battleräppärinki on oltava joskus alasti

Mä haluun näyttää sulle paskan kaikki sävyt

Ja nähdä tunnistäksä rinnassas nää samat säryt

Mä haluun näyttää sulle paskan kaikki sävyt"

Malarian Pelko on erolevy. Henkan tunteellinen tilitys on monille se vieraannuttava kiusallinen aspekti, joka saa ne vieraantumaan levystä. Instagramin suomirap-memesivustot pursuavat käännösplagiaatteja Drakesta käännettynä suomeksi kuvitettuna Paperi T:n kuvilla. Omasta mielestä suomalainen itkuräppi on tuore näkökulma tähän tunkkaiseen taiteenmuotoon, jolla ei ole vuosiin ollut mitään tuoretta sanottavaa. Vaatii uskallusta heittäytyä ja kertoa miltä itsestään tuntuu. Arvostan.

"Mun jälkeen ei nimetä kaupunkei tai katuja

Mut äidit tulee kertoo susta varottavii satuja

Sun jälkeen nimetään tauti

Jokin vakava, mihin kuolee suu auki"

Kalifornia-Keke, Aksim, RPK, Khid, Femme En Fourrure. Levyä on ollut tuottamassa ehdottomasti todella kovia nimiä Suomalaisen musakentän takarivistöstä. Paljon visiota, mutta osaamiseen nähden melko vähän näkyvyyttä - varmasti sekä omasta tahdostaan, että myös suomalaisen musakentän polarisoitumisen takia. Omalla tavallaan Malarian Pelko on porttihuume diipimpään materiaaliin meille räppikentään vihkiytymättömille. Vuosia suomiräppi on ainakin mulle ollut joko sellaista pikkuhassua lätkäräppiä tai norsunluutorneja kumoavaa babylonin orjien vihaista nillitystä. Ei ole löytynyt sitä fiksua tavaraa sieltä välistä. Toivotaan, että sitä tulee jatkossa enemmän. Sille on tilausta.

"Mut tyttö me ollaan parhaimmillaan yhes niinku Ghosti ja Rae

Perustetaan bändi

Sä voit olla aivot ja taidot ja mä oon kännis

Kun sen mä osaan

Mä voin olla räppärinä geneerinen ja rajottunu

Mut loppupeleissä se ei merkkaa paljoo

Tälläsii asioita tulee harvoin sanottuu

Mut rehellisyys on aidointa mitä mä voin tarjoo"

Rehellisyys on aidointa mitä kukaan voi koskaan tarjota. Kesän aikana rehellisyys palkittiin useilla hemmetin isoilla festarikeikoilla. Itsekin pääsin paikalle Sidewaysiin katsomaan kun käytännössä koko festarin yleisö kerääntyi liian pieneen tilaan kuuntelemaan mitä miehellä oli sanottavana. Lavan edustaa katsoessa näki jotenkin ihmisten silmissä jotain suurta rakkaudenkaltaista ihailua miehen ilmaisua kohtaan. Sen todistaminen oli jotenkin todella vahvaa ja harvinaista. Yleensä suomalainen muusikko ja yleisö on aika etäisiä keskenään. Silloin siinä oli jotain aitoa kemiaa, jota ei ole tullut koettua aiemmin tai sen jälkeen. Paperi T ei pakosti koskaan koe samanlaista yhteyttä yleisöönsä, enkä tiedä olisiko toinen levy edes hyvä idea, mutta jonkinlaisena ajankuvana ja ohikiitävänä hetkenä tämä levy saattoi olla parasta vuonna 2015. 

Kiitos.